Vuosia sitten olin, no, vuosia nuorempi. Kuuntelin Yötä, ja te voitte kaikin mokomin sanoa sitä typeräksi ja merkityksettömäksi yhtyeeksi, mutta minulle sillä on väliä. En koskaan ollut kuullut yhtä kappaletta, vaikka Vilma lauloi sitä välillä... ja sitten kuulin sen. En ehkä kovin monta kertaa, mutta muistin sen sentään. Koskaan sitä ei missään soiteta kai, internetistä en sitä löytänyt, vaikka Matilla oli Yön kokoelma, siitä puuttui juuri tämä levy, kirjastosta se oli aina lainassa... vasta jokin aika sitten huomasin, että Kaksien kasvojen jukeboksi tämänkin kappaleen tuntee (eikä ole paljoa hienompia asioita kuin hämärä kapakka ja se kun lujalla soi kappale jota on kaivannut pitkään).

No, ehkä olen vain nostalginen ja tunteellinen hölmö. Mutta tänään ajattelin sitä taas, ja jonkinlaisesta mielijohteesta kokeilin kuitenkin etsiä.

Löysinkin. Kaikki on hetken kai paljon ihmeellisempää, ja nyt minä jatkan keskeytynyttä opiskeluani.

Tänään kävin Hervannassa. Mainoskyltissä vaihteli tekstejä, yksi niistä oli "Jumala on, vaikka ei uskoisi". Sitten se kertoi kellonajan. Bussi oli paljon myöhässä; joku täti valitti siitä bussikuskille, ja siitä tuli vähän paha mieli (kuten siitäkin, kuinka kuski tiuskaisi ettei sille kai mitään voi).

Lainasin kirjastosta Hectoria ja Maj Karmaa. Kuuntelen youtubesta asioita kuten Ei mittää. Hain myös Matin kellon kellosepältä. Siellä tuoksui hassulta.

Viikonlopusta asti hartiani ovat olleet aika kipeät! Haluaisin nukkua, mutta sen sijaan pitäisi opiskella. Tyypillistä.

Mietin polkupyöriä ja sinkkuutta ja sensellaista. Ehkä vähän kärryjä myös (tai siis tiipumista).

Edellisessä päivityksessä linkittämäni kuunnelmakisa on ratkennut. Selkeästi toiseksi tuli tuo. (Mitä, oliko hyvä se voittanut?)

(Nyt olen pelannut koko illan Heroesia. On hupia siitä.)

kohtaus.yle.fi/kuunnelmakilpailu/rakkaus-matka

Linja-autoja ja rakkautta ja hymyä ja muita sellaisia asioita. En ole ehkä hetkeen kuullut mitään niin awwia, se on soma ja suloinen ja... ajatuksia! Se on hyvin kaunis. Kannattaa kuunnella. (Ja antaa sille ääni! Sitä varten on soma nappi playn alapuolella.)

Aww, purr.

Ja aww~! Tykkään musiikista, musiikki on kaunista. Lisäksi tykkään siitä, että olen saanut avauduttua valtaosalle tuttavapiiristäni (no en nyt ehkä ihan mutta aika monille!) edellisessä merkinnässä mainitusta epäluotettavasta kertojasta!

Tosin jos ei olisi tunteita niin vähänkö kaikki olisi helpompaa.
Viikonloppuna kävin pubivisailemassa. Tiesin vastauksen, hm, kahteen kysymykseen! En kyllä kerro mihinkä, koska ei ne kovin fiksuja kysymyksiä olleet.
Eilen oli puolestaan mafia! Ostin kirjan (Thomas Riiminiekka, ostakaa vaskikirjoja!) ja puhuttiin kylmänsodanajan scifistä.

Nyt menen nukkumaan, tarvi vain kirjoittaa jotain tällä lainauksella otsikoituna.

Kirjallisuudentutkimuksessa minua ahdistaa aika paljon se, että kertojat tuntuvat olevan aina epäluotettavia. Mitä järkeä missään on jos mihinkään ei voi luottaa? Loppujen lopuksi hirveästi muutakaan ei ole, eikä se ole mitään. (Ja kuinka paljon minua milloinkin ahdistaa se että muiden ihmisten tajuntaa ei voi nähdä eikä voi tietää ja sitten on se paksu seinä johon törmää ja kun tarpeeksi kuuntelee luennoilla alkaa miettiä onkohan sitten mitään, jos kaikki on vain kuvitelmaa, ja olenko minäkään, ja sitten on vielä todellisuudentajujuttuja ja aika, aika aika aika.)

Niin. Ehkä siksi en tiedä mitä teen. Tai siksi ettei minusta oikeastaan ole tekemään sitä, repimään kaikkea käsitteillä kappaleiksi ja olemaan niin helvetin fiksu. Ei minulla ole mitään sanottavaa! (Tietenkin minulla on yleensäkään oikeastaan aika harvoin sanottavaa, tai sitten usein, mutta ei oikeastaan koskaan mitään olennaista, ja en oikein tiedä taas tästäkään.) En minä osaa analysoida en minä osaa ymmärtää en minä osaa keskustella. Joskus minä ihan totta yritän parhaani, mutta. Ja on se ihan jännää mutta niin paljon eikä mitään muuta eikä mihinkään voi luottaa, ja se on aika hankalaa. Olen huono päättelemään asioita (tai luottamaan päätelmiini...).

No. Sitten on tietysti kaikkea muutakin. (Ja oikeastaan, hittojako minua mitään runoja nyt kiinnostaisi analysoida, on sitä muutakin tekemistä.)