Kalakuolemia Hervannassa!

(oon vähän myöhässä koska Hervannan sanomat ehti uutisoida jo, mutta se ei varmaankaan tule kaikille...)

Onnistuin sekä voittamaan että häviämään Galacticassa. Molemmilla kerroilla olin ihminen (vaikka toisella kertaa pelasinkin Baltaria). Tänään ajattelin mahdollisesti katsella sitä sarjaakin vähän (vaikka pitäisi myös kirjoittaa, ja haluaisin laulaa karaokea, mutta kaikkeahan ehtii kun kiirehtii).

Olenkin kiirehtinyt koko päivän. Siksi en nyt jaksakaan, sen sijaan pelaan tietokoneella. Pian pitää tosin taas lähteä ulkoiluttamaan koiraa.
Kohtasin eilen toisenkin hymyilevän bussikuskin.

Siivosin laukkuani. (Se on luultavasti nyt puolet kevyempi.) Löysin puoli paperikorillista kuitteja ja muuta samantyyppistä ryppyistä paperitavaa, mutta! Niiden lisäksi laukkuni sisälsi esimerkiksi satunnaisen valikoiman badgeja ("Lohikäärmeet tekevät sen tulisesti", no, nyt kun tarkemmin mietin niin saatoinhan minä Ropeconissa jotain hankkia... mutta se oli sentään ainut jonka olemassaolosta minulla ei ollut muistikuvia, tai no, ei tuosta Han Solostakaan kyllä kovin vahvoja), vanhoja elokuvalippuja (Expendables!), Hello Kittyn, roolipeliaiheisia mainoksia, Traconin sisäänpääsyrannekkeen ja tiedotteen siitä että olen Luojalleni löytö (mikä ajatuksena hämmentää minua vähän, mutta ehken analysoi sitä sen tarkemmin ennen kuin olen lukenut tuota lappua enemmän!)!

Näin tänään kauppakeskuksessa kolme ihmistä, jota tunnen (toiset paremmin kuin toiset mutten ketään kovin hyvin). En tervehtinyt ketään, koska se olisi ollut liian monimutkaista (katsekontaktia ei ollut, paitsi minulla näiden ihmisten selkiin tai johonkin sellaiseen), mutta ehkä olisi kannattanut. Joka tapauksessa, jo tässä vaiheessa minulla oli kiire. Kiire on ollut siitä lähtien kun aamulla (vartin vaille yksi) lähdin ulkoiluttamaan koiraa. (Tänään satoi lunta. Koira rakasti sitä. Tai ainakin kiinnostui.)

Haluan tarjota jatkoa ammoiselle mainosmerkinnälleni. Satuin nimittäin törmäämään yliopistolla myös tällaisiin:

(klikkaa kuvaa saadaksesi sen suuremmaksi. kuvanlaatu on toimenpiteen jälkeenkin syvältä.)

Näyttää siltä, että olen jättänyt jakamatta kanssanne muutaman muunkin kuvan jotka olisi pitänyt jakaa. Palaan asiaan myöhemmin, sillä nyt on mentävä tekemään elintarvikehankintoja. (Jos mitään ei ilmaannu pariin kuukauteen, voinette olettaa että valehtelin.)

Tänään tapasin bussikuskin, joka hymyili minulle ja jutteli säästä.
Eilen voitin Battlestar Galactica -lautapelissä. Tänään aion pelata uudestaan, mutta en välttämättä voita.

Lumi on jo niin vähentynyt, että siitä ei taitaisi voida muotoilla enää mitään.
Nanowrimossani on jo yli puolet tavoitellusta sanamäärästä.
On ruoka-aika, ja keittiössä on kaksi lautasta joille on lastattu ruokaa ja unohdettu ne sitten sinne.

Pelaan Motherloadia. Minulle sanottiin, että pitäisin siitä, mutten ole myöntänyt mitään, joten älää kertoko kenellekään että pelaan.

Viime yönä löysimme kadulta kasan pudonneita ja kastuneita lelulehtiä. Muistaessai, kuinka siisti asia lelulehdet oikeasti ovat, otimme yhden mukaan. Olen aika pettynyt sen Belville-valikoimaan, mutta toisaalta... Star Wars -legot!

Minun pitäisi mennä ulkoiluttamaan erästä koiraa. Olen jo matkalla!

Tulisinpa itsekin onnelliseksi pannukakuista, sittenhän voisin vaikka leipoa. Muumeissa oli aina sellaisia paksuja lettuja. Miksei meillä ole lettuja?

Oli runofestivaalit. En juuri kuullut runoja, mutta vähintään yhtä runollisessa kahvilassa istuimme. Ostin kaakaon, sieltä saa yllättävän hyvää. Pikkuveljeni ja jonkin ranskalaisen kaunottaren näköinen tyttö olivat yötä (se osaa kyrillisiä aakkosia, sen nimi oli kirjoitettu ylös), ja sataa vettä. Leivoimme sämpylöitä, niitä on vieläkin muutama. Tein ruokaa, en taida osata tehdä hyvää. Siksihän minulla on kokkeja taloudessa.

Olen ruokkinut kissan päivittäin, vaikkette uskoisi. On muutakin, jota varmaan ette uskoisi. (Kuten se, että keittiö on nyt aika siisti. Vieraat nimittäin siivosivat sen... vaikka kyllä itsekin muutaman astian tiskasin.)

Olin kerran Jyväskylässä & kirjakaupassa. Selailimme runokirjoja, ja satunnainen herrasmies tuli tarjoamaan mainoksen elämänviisauksistaan. En ole niihin pahemmin tutustunut, mutta saatattehan vaikka ilahtua.

Uuden ajan kynnyksellä syntyy mustelmia.

Kävimme kuuntelemassa Iida Umpikujaa jonakin aurinkoisempana päivänä. Se lauloi kauniisti.

Unohdin että minun käskettiin kertoa. En kyllä enää muista miten käskettiin, tai miten moinen ylipäätään kävi ilmi, mutta... minun käskettiin. Puhun sokeritopista.

Ne ovat isoja sokerijuttuja. Ensin niistä hakataan vasaralla irti pala, ja sitten sitä saksitaan pienemmiksi paloiksi. Aika siistiä.

Koska minulla ei, sattuneista syistä, ole omia kuvia aiheesta, voitte ihastella sokeritoppaa esimerkiksi tämän linkin takana.

Lisäksi tänään sain tietää olevani melkein-sukua-julkkikselle. Onhan se sentään isoäitipuoleni pikkuserkun poika. (Tämä mies. Kuulemma kuulostaa Elvikseltä. Asiasta ei saatu varmuutta, koska yhdestä LP-soittimesta puuttuu kaiuttimet ja toisen neula on ehkä-rikki, eli oikeastaan ketään ei vain innostanut tarpeeksi.)

Menin kerran Turkuun, sää oli... no, harmaa.

Me-nin ker-ran teat-te-riin (laulakaa mukana). Turussa ihmisillä oli harmaat, sen ääripäät tai korkeintaan denimisinsiniset vaatteet ja olin värikäs (sillä no, onko jotain hienompaa kuin punainen samettitakki) joka oli kivaa kunnes päästiin hautausmaalle ja sitten ei enää niinkään hups.
Lisäksi hamppumarssi (joka ilmeisesti on esimerkiksi vuosittain, ja kieltäydyn kylläkin uskomasta että edellisistä olisi paljoakaan aikaa). Lisätietoja (linkki sisältää hyvin laajalti varmasti tarkoin valittua informaatiota, jonka ehdoton todenpitävyys on vedenpitävästi ehdotonta (tai sit ei, mutta en nyt jaksa tarkistella ovatko linkkini valideja, tämähän on kuitenkin vain niille jotka eivät säntää heti riemulla googlettelemaan luettuaan jotain blogistani (no saavat muutkin klikata sitä))).

No siellä teatterissa puolestaan käväisin aika pikaisesti mutta siellä vihjailtiin kovasti Ultra brasta. Minusta se on ihan hyvä asia vihjailla.

-

Tampereella on kesä, ja keskustorilla aidattuja alueita.

Videomateriaalia löytää jonkun ammattitaitoisemman kuvaamana esimerkiksi täältä (jos löytää, ei löydä ainakaan kovin kauaa, ja itselläni ainakin oli aika paljon vaikeuksia saada se edes pyörimään. Toiste se ei todellakaan suostunut toistumaan). Satunnaista lisätietoa voitte puolestanne etsiä vaikka täältä.

Paistaa myös aurinko, aika usein. Muistatteko kun näytin kuvan maailmanhienoimmastahatusta, no muistatte varmaan (tai siis syytä olisi, koska hei, maailmanhienoinhattu), no muistelkaa nyt ainakin, tai älkää jos ette tahdo, mutta meillä on nykyään sellainen pianonpäällä (ei minun ansiostani, toim. huom.).

-

Orivesi. Joku oli nostanut polkupyörän junapysäkin katolle, paikalliset vanhukset eivät arvostaneet juurikaan. Olisin halunnut paremman kuvan, mutten kehdannut enää kun ne puhuivat siitä, koska näyttivät niin kiukkuisilta.

Mainioilla kuvankäsittelytaidoillani, öö, kumitin kuvasta pois erään tuntemattoman pariskunnan joka siihen alunperin sisältyi, mutta sitten kyllä päätin myös rajata kumitetun alueen pois, joten tämä on vähänkuin +-. (Mutta asd, parempi se silti oli rajata.)

Kävin Orivedellä lähinnä kirjastossa. Siellä oli hirvittävän kuuma (ja nyt en puhu enää kirjastosta, siellä oli ihan siedettävää), ja sehän on luonnollisesti paikkakunnan ominaisuus.
Luultavasti kaukopalautan lainaamani aineiston.
 

(Otsikko ei oikeastaan ole intertekstuaalinen viittaus, mutta se miltei kuulostaa siltä, joten silloin se toki, mutta ei sitä kukaan huomaa.) 
(Heräsin aikaisin kirjoittamaan tätä merkintää, koska olen lykännyt sitä jo ikuisuuden ja no, en tee sitä pikkukoneella jolla ei ole mitään säällistä asiaa jolla edes rajata kuvia.)
(On minulla toki muutakin kiirettä tänään, joten en ole ihan-niin-läppä.) 
(Ps. kesäloma.)

Kirjoitan runoja. (Kaupungeista, ehkä.)

Bongasin kerran yliopistolla ilmoitustaulun, ja siitä kaikkia jännittäviä asioita (monissa puhuttiin Jumalasta, tässä nimenomaisessa hyvin korrektisti ei!), joita katselin pitkään, no, ainakin jonkin aikaa. Otin myös mukaan pienen liuskan, jossa mainittiin eräs asia...

Nimittäin url! Koska ette kuitenkaan näe lukea sitä kuvasta (lähinnä koska se ei ole kokonainen), tarjoan sen teille linkkimuodossa! (Kävin nimittäin tarkistamassa sisällön.)  Se on ihan hauskanoloinen, jännästi saa jopa tykkäillä asioista niinku facebookissa parhaimmillaan.

Muitakin mainioita asioita on niillä ilmoitustauluilla joskus. Kerran oli kommunismibileiden mainos. Siitä minulla ei harmi kyllä ole kuvaa, mutta korvaukseksi tarjoan kuvan punatähtikoppahatusta, koska en jaksanut muistaakseni tehdä merkintää siitä kirpputorikierrokselta, jolta kyseinen kuva tarttui mukaan. (Harmi kyllä vain kuva! Käteistä ei ollut tarpeeksi hattuun, ja ahdisti muutenkin liikaa hinta.)

(Kuva otettu puhelimen laadukkaalla järjestelmäkameraa vastaavalla kapineella (jos ette tajua, ette vain ole nähneet oikeita linkkejä), ja taidokkaasti rajattu paintilla. Se luultavasti näkyy. No, ei minulla nyt muutakaan ole... (Saisi kyllä olla. Hitto tuota paintia.))

Nyt vähän ahdistaa etten ostanut.

Ihmiset ovat innostuneet katuliituilusta, ja sehän on luonnollisesti suunnilleen eeppinen voitto! (Tai siis katuliiduthan on hieno asia. Piirrettiin niillä joskus seiniin, en tiedä mitä niille sitten tapahtui, enkä pestiinkö niitä seiniä. Itsehän en asunut siellä!) Eräänä päivänä näin hymyileviä tyttöjä katuliitujen kanssa, ja lisäksi Punainen ristikin on innostunut tästä jutusta.

(Niillä on myös erilaisia tapauskertomuksia, joita on hiukan hankalampi lukea. Niitä oli Turussa myös!) 

(Huomasitkos että koskessa on vettä.)

Katuliiduilla voi piirtää esimerkiksi asfalttiin! Ja ne lähtevät pois vedellä. Taiteilkaa, pliis. Se on piristävää.