”Tänä aamuna taivas on kaunis ja laaja”,

tahtoisin herätä joskus aamulla ja katsoa ulos ikkunasta kiireistä kaupunkia ja juoda kahvia, mieluiten isosta mukista. Mutten minä juo kahvia, enkä herää aikaisin kun olen enemmän yöihmisiä, eikä minulla ole kaupunkia ikkunan takana mutta linnunlaulua kyllä eikä sekään pahalta tunnu, oikeastaan kivalta ja vähän enemmän iltaisin, sumuisina hetkinä epämääräisinä aikoina joina ei tee mitään muttei oikein voikaan, niin kuin seitsemältä.

En ole väsynyt, mutta ehkä kohta liian jatkaakseni tätä nyt. Totta puhuen voisin mennä nukkumaankin, ellei sänky olisi täynnä tavaraa (minä siivosin! Mitä muuta sitten voi olettaa...).