Nyt on viikonloppu. Ensimmäinen vapaa ehkä aika pitkään aikaan, ja Matti sanoi jo että missä ne on ne muut ihmiset, ja ehken saa taas mitään aikaan. Olisi tarkoituksena niin kuin opiskella, kuin nyt sitä tekisin tai muutakaan. Seuraava koe on jo ihan pian, ja se on pääaineesta. Pitäisi osata, ja se on varmasti ensimmäistä hankalampi (vaikkakin siinä oli suosikkikysymykseni, tykkäsin). 

Olen Nanowrimo-aktivoitunut. Etsin käyttäjätunnukseni ja muuta sälää, ja kirjauduin sisään. Sanoin olevani yli kolmetoista, kun kerran olen. Ahdistaa vähän, kun ajatusta sille ei ole enkä oikein tiedä jaksamistakaan, mutta... ehkä se on ihan hyvä. Jos vain saa aikaan, ja saa muuhunkin keskityttyä sinä aikana. Tuskin kuitenkaan saa.

Ahdistaa taas, kun en saa mitään aikaiseksi. Ylipäätään ahdistaa kaikki ja koko maailma, vaikka alkuviikosta olin jo vähän ryhdistäytynyt. Mitenköhän se tapahtui, pitäisi jaksaa kokeilla uudestaan. Pitäisi-pitäisi-pitäisi. Oikeasti minä kirjoittaisin jos jaksaisin ja koska en, teen kaikkea muuta. Tykkään siivoilla ja tehdä koulujuttuja (paitsi luentopäiväkirjaa koska luennot on niin argh, ja sitä juuri pitäisi). Tai ehkä en tykkää mistään.

En kestä sitä, että on näin kuuma. Kävin ulkona ja se selvitti päätä. Tietokone ei selvitä mutta kirjoitan tällä. Ja minähän saan aikaan, niin, ihan varmasti.

Tarvitsen järkeä ja ehkä uuden blogin. Ai, vaihteksi.

Lol.