Oi. Tänään bussia odotellessani joku englantia puheleva mies tuli äkisti kyselemään minulta, mitenkähän Germany kirjoitetaan suomeksi. Hetken hämmästyneenä sönkötin jotain (loppujen lopuksi Saksasta, jopa) kunnes vieressä seissyt nainen kiisi auttamaan.
Mukavaahan sekin. Vaikka olisin minä nyt itsekin osannut saksan tavata (joka ei muuten taida olla oikea sana, koska eikös se olisi sak-sa eikä äs aa koo äs aa? Mies kumminkin puhui 'spellingistä')... hetken mietinnän jälkeen, tietysti.
Olen toivoton ilmaisemaan itseäni kielellisesti. Tai siis en tosiaan hallitse vieraita kieliä niin, että osaisin niillä toimia, kun tuskin vieraille ihmisille osaan puhua suomeksikaan.

Ajattelin myös, että voisin tosiaan yrittää tehdä kaikista päivistä kauniita. Se ei edes tarkoittaisi sitä, että mitään epämukavaa ei sattuisi, vaan yksinkertaisesti sitä ettei jäisi kaikkeen kiinni, ja huomaisi myös kauniit asiat.

En ole koskaan tajunnut että täällä on näin paljon oravia! Kaivellessani ikkunasta siilautuvassa valossa laukustani kotiavaimia satuin vilkaisemaan ulos ja huomaamaan liikettä. Koko metsä oli täynnä pörröhäntäisiä otuksia, jotka juoksentelivat ympäriinsä. Lisäksi ympärillä lenteli pikkulintuja. Melkein pelottavaa... vähän kuin jostain piirretystä (vaikkei se varsinaisesti ole se pelottava osuus).
Oi.

Lisäksi oli pakko päivittää Nanon sivuille sanamääräni, vaikka se ei ollutkaan edellisestä kasvanut kuin viitisensataa, kun sivut nyt kerrankin toimivat melko moitteetta.
Se on kuitenkin hassu sivusto, se ei näytä kaikkien kirjoittajakaverieni palkkeja noin vain, vaan minun on etsittävä suuresta kaverilistasta heidät ja jopa klikattava nimeä. (Ehkä tähän on jokin helpompikin tapa...)

Nyt minun varmaankin pitää lakata välttelemästä nanoani ja koulujuttuja tällaisten härpäkkeiden seurassa, joten nähdään taas murut<3. (Ei, se ei ollut sarkastinen huomautus viitaten kommenttien määrään...)