Haluaisin pitää huolta kaikista ihmisistä. En tahtoisi kenenkään olevan surullinen.
Ehkä tämä johtuu siitä vain että viime päivinä kaikki suru on iskeytynyt minuun. Olen lukenut jotain hiton murhekeskusteluja ja surustunut jokaisesta viestistä, ja tahtoisin pitää jokaisesta huolta ja.

Ongelma: en tunne ihmisiä, suurinta osaa, ollenkaan niin hyvin että voisin pitää niistä huolta. Ongelma on sekin että tutuille minulla ei ole tarpeeksi sanoja tai mitään muutakaan, vaikka kuinka haluaisin en osaa.
Haluaisin osata pitää ihmisistä huolta, koska minä rakastan niitä usein. (Kaikista en pidä, mutta ei kai se estä rakastamasta? On tosin kivempi rakastaa pidettäviä.)

Sain isältäni kyydin Tampereelle tänään, se oli mukavaa. Uskottelin itselleni torkkuessani etten nuku. Ja sitten annoin sille kaikki täällä olleet Simsin lisäosat mukaan koska se pyysi niitä, joten nyt minun pitää hankkia uusin... hirmu kätevää.
Ostin ruoaksi purkitettuja sieniä ja leipää. En ole syönyt.

Hiljaisuus on valheen kaunopuheisin muoto mutta ei auta selviämään.
Juteltiin myös. Saatan jaksaa paremmin?

En tiedä mitään.