Tiistait ovat aina vähän tällaisia. Pitää herätä aikaisin ja sitten ensimmäisen luennon jälkeen on tyhjää tyhjää (ja se on kyllä minun syytäni, sillä ei siinä alunperin ollut mutta kun ei jaksa niin ei jaksa, enkä jaksa tapella sen kurssin kanssa nyt). Sitten hengaan koneella koko päivän enkä saa mitään aikaan. Tänään kirjoitin listan siitä, miten mikäkin kurssi suoritetaan. Kaksi luentopäiväkirjaa, molemmat historiaa. Olen vähän huolissani siitä kirjallisuudentutkimuksen kokeesta jo nyt... (Yksi luento jäänyt välistä ja loput enimmäkseen nukkunut. Missähän on lisäluentamateriaalia?)

Tänään nukuin päiväunia satunnaisen ajan. Luin, kirjoitin, väsytti, nukuin, heräsin, jatkoin nukkumista, heräsin, menin katsomaan Pushing daisiesia. Nyt olen jumiutunut television eteen kuuntelemaan klassista musiikkia. Se on mukavaa.

Olen nukkunut viime öinä vähän vähänlaisesti. En tiedä tuliko viikonloppunakaan niin paljoa sellaista mutta kyllä kai. Hienointa oli mennä maanantaina nukkumaan aamuyhdeksältä, kun kaksi julmaa sähkökatkosta olivat keskeyttäneet eeppiset messengerkeskusteluni. (Oli kyllä vähän että täh kun sähköt äkisti menivät...) Sitten seuraavana yönä ehkä vain viiteen mutta kivaa sekin. Vähän tuo aikaisemmin nukkumaanmeneminen epäonnistui, mutta sama se. Seuraavaksi venytetään viikonlopun käsitettä.
Aww.

Tänään psykologiassa oli jotain geeneihin ja aivotoimintaan liittyvää. Omiin suosikkeihini se ei koskaan ole kuulunut... ja myöhästyin puoli tuntia joten oli vain lattiapaikkoja. Löysin kyllä ihan viihtyisän - siinä oli seinä johon nojata.
Esseeleunnolla olin koneella, tylsää. En edes kirjoittanut kuin yhden runon.

Kukaan ei arvaa edellisen merkinnän lauluja. No ei, joku, mutta hämmentävän vähän on tiedetty. Ei arvaamattomuus toisaalta ole yllätys, mutta olisi joku voinut intoutua.
Ehkä minulla vain on kummallinen musiikkimaku.

Pitänyt tehdä ruokaa jo muutama tunti. (Joo, olen huono ja liikaa koneella vailla järkevää tekemistä, mutta?)