Olen surullinen.

Ihmiset ovat kauniita, hassuja ja ihmeellisiä. Rakastan maailmaa.
Ja en osaa pitää itseäni kiinni missään, en osallistua asioihin. Osaan vain hämmentyä ja väsyä enkä pysy mukana missään jos ei pidetä. Aika harvoin varmaan pidetään. En tiedä. Ihmiset ovat kauniita ja toivottoman kaukana, mutta en tahdo väsyä hymyilemään.

Oi kaipaan jotain. Aika paljon asioita, ehkä, en tiedä, olen väsynyt. Olen kärsimätön ja en pysty tyytymään mihinkään ja pelkään. En halua kasvaa aikuiseksi en tulla isommaksi en halua mitään, ja on kuuma ja kurkkuun sattuu ja tein ruokaa ja sain asuntotarjouksen ja sitten varmaan muutan pian ja kiltit tulkaa sitten käymään, vaikka se kai onkin typerä monen ihmisen soluke.

Viikonloppu oli ihan hieno vaikka en tiedä ehtikö se alkaa ennen kuin loppui. Punkaharju rock rock, Savonlinnassa oli hauskaa, miitissä oli hienoja hetkiä ja vähemmän hienoja ja niin.

Minulla on paljon tekemistä enkä pidä niistä hetkistä kun ei ole mitään, tai en tiedä. Perustelin yöllä paljon ja aika huonosti asioita, eikä niissäkään ole mitään järkeä mutta silti, minä haluan kertoa kaikille koska kaikki tietävät jo, ja se vain on ja on ja on ja on ja haluaisinhan minä että olisi toisin.

En ole onneton, mutta minulla on kurja olla. Maailma on kaunis, tänään paistoi aurinko ja sitten kysyin yhdeltä ihmiseltä koska nähdään, ja nähdään.