Kaikki on vain hajanainen kasa ihankivoja asioita! Haaveilen kyllä, mutta liiemmin mistään vakavastiotettavasta/haluttavasta. Minulla ei ole tavoitteita eikä suunnitelmia eikä mitään järkevää, minulla ei ole yhtään avartavaa tai mielenkiintoista tai hitto minkäänlaista harrastusta, eikä minulla ole kiinnostusta juuri mihinkään eikä minulla ole rehellisesti sanottuna aavistustakaan siitä mitä teen, enkä ikinä saa mitään tehtyä. En halua en halua en halua, helvetti, mitä minä muka teen, en minä ihan totta tiedä.
Kaikki on vain hienoa aina toisinaan ja toisinaan ei ja sitten ärsyttää, enkä tee mitään ikinä mitään ikinä minä en tiedä. Minä en ikinä jaksa tehdä mitään mitä pitäisi, mitään mitä haluan, en tee opintojeni eteen mitään, en tee mitään minkään eteen mitä olisi mielenkiintoista tehdä, minä vain hajoan omaan itseeni, sillä, no, ei minulla oikein ole mitään syytä pitää itsestäni. Onnistun vain puolittaisesti miettimään mikä olisi kivaa enkä ikinä edes harkitse tekeväni sen eteen mitään koska se olisi niin ketun vaativaa ja hankalaa ja. (Ja kun kaikki on niin vaikeaa ja aika kuluu ja inhoan sitä, todella, enkä osaa en pysty kaikki menee ohi enkä minä halua en.)
Enimmäkseen minä vain ihan totta olen eksyksissä enkä tiedä mitä tehdä.

Ja opintotukilautakunta lähetti minulle kirjeen, vaikka mielestäni opintopisteitä on 4,8/kuukausi! En jaksa en jaksa enhän minä koskaan.
Nyt kuuntelen musiikkia niin kovalla kuin koneeni sitä soittaa (ja yritän olla ajattelematta koska).