Tulisinpa itsekin onnelliseksi pannukakuista, sittenhän voisin vaikka leipoa. Muumeissa oli aina sellaisia paksuja lettuja. Miksei meillä ole lettuja?

Oli runofestivaalit. En juuri kuullut runoja, mutta vähintään yhtä runollisessa kahvilassa istuimme. Ostin kaakaon, sieltä saa yllättävän hyvää. Pikkuveljeni ja jonkin ranskalaisen kaunottaren näköinen tyttö olivat yötä (se osaa kyrillisiä aakkosia, sen nimi oli kirjoitettu ylös), ja sataa vettä. Leivoimme sämpylöitä, niitä on vieläkin muutama. Tein ruokaa, en taida osata tehdä hyvää. Siksihän minulla on kokkeja taloudessa.

Olen ruokkinut kissan päivittäin, vaikkette uskoisi. On muutakin, jota varmaan ette uskoisi. (Kuten se, että keittiö on nyt aika siisti. Vieraat nimittäin siivosivat sen... vaikka kyllä itsekin muutaman astian tiskasin.)

Olin kerran Jyväskylässä & kirjakaupassa. Selailimme runokirjoja, ja satunnainen herrasmies tuli tarjoamaan mainoksen elämänviisauksistaan. En ole niihin pahemmin tutustunut, mutta saatattehan vaikka ilahtua.

Uuden ajan kynnyksellä syntyy mustelmia.

Kävimme kuuntelemassa Iida Umpikujaa jonakin aurinkoisempana päivänä. Se lauloi kauniisti.