Wau. Useampikin, itse asiassa, niin parempia kuin tyhmempiäkin. Ollaan vaikka kronologisia, muuten tämä (ainakin joiltain osin enemmän) kuulostaa tyhmältä.

Melkein vieraissa - Nimemme on Dingo! Mitä hittoa? Joo, olen kuullut SMG:n Levottoman tuhkimon, mutta... ihan oikeasti! Aika käsittämätöntä. Mm. Kuuntelin jonkin matkaa jokaista kappaletta. Suuri osa oli aika kamalia ja ihan tuhottuja, jotkut periaatteessa jees (Anssi Kelan Kunnian kentät -tulkinta olisi muussa kontekstissa ehkä ihan kiva, nyt se vain ei ollut yhtään oikeanlainen, vaikka sanoista kyllä sai selvää; toisaalta Milana Misicin Kirjoitan oli ihan okei (vaikka kuka hitto se on, ja miten niin nainen laulaa? Tässä kyllä Vartiasen Jokainen aamu oli pehkä pahin...), ehkä koska se on vähemmän kuunneltu tai jotain). Aika kamalaa se silti oli. Kärsin tuskia, niin sanotusti. Ehm.
Tästä voisi vetää johtopäätöksiä siitä, että fanitan Dingoa enemmän kuin Leeviä (... tykkään yhä Uniklubin Koko talvi kesämökillä -versiosta), mutta eikö se olisi vähän huolestuttavaa myöntää? No, jaa. Dingo sentään on (vähemmän) synkkä historiani.
Jos kappalelistaan haluatte tutustua, vilkaiskaa vaikka tänne. Samalla voitte tilata levyn omaan hyllyyn! ...
Harmi kyllä Apulannan Lähetyssaarnaaja jäi kuulematta. Ja siitä päästänkin toiseen wauhun (sanoinhan että kronologialla on joku pointti!).

Kaupassa oli sähkökatkos! Aika hämmentävää. Ja typerää, koskaan ennen nähnyt ja sitten juuri kun kuuntelen musiikkia. Typerä kuuntelukapistus ei edes mennyt uudelleen päälle, vaikka valot syttyivätkin, joten missasin tyystin levyhelmen viimeiset viisut.
Ihmiset kuulemma huusivat kun valot menivät. Jännää, minä en kuullut mitään. Tietyllä tapaa silti aika hämmentävä tilanne, vaikka ainakin siinä päässä rakennusta jossa minä olin valot syttyivät melkein heti. Keskellä kauppaa kyllä oli pimeämpi kohta.
Kuulemma katkoksia on myös ollut ennenkin. Niin kuin viime viikolla. Aika... wau?

Kolmaskin wau liittyy kauppaan, joten ehkä sitäkin voi perustella kronologialla. Siellä oli keräyslaatikko salaisille papereille! "Tuo tänne mitä tahdot hävitettävän tyystin ja turvallisesti, niin hoidamme sen." Eikö ole aika wau. Kierrättää kaikkea salaista. Ja oli sievä punainen laatikko. Suuri suuaukko ja kaikkea. Siistiä.
Sitten näin myös neonväriset polvisukat ja melko-halpoja Harry Pottereita, mutta jätin molemmat ostamatta.

Aasinsilta! Sain eilen kirjoja, Susan Cooperin Pimeä nousee -sarjan kaksi viimeistä osaa, jotka Claes hankki minulle ystävällisyyttään ja koska on turkulainen ja nehän saatettaisiin koska tahansa loppuunmyydä. Eikä se huolinut rahaakaan, joten ihan hyvä kauppa minusta. (Kiitos. Näyttävät hyvältä entiedämissä, sillä kirjahylly on täynnä.)
Sitten pääsemme eiliseen, jona unohdin ottaa kameran mukaan (sillä heräsin puoli kahdeltatoista ja yritin ehtiä kahdentoista junaan... en ehtinyt, ja tulin sitten bussilla, josta lisää myöhemmin), mutta tapasin kuitenkin Vilman ja Clausin. Clasulla oli kamera, mutta sen kuvat ovat, hm, hivenen epämääräisiä, ettekä siis tule näkemään otoksia täällä (varmasti tahtoisitte). Joka tapauksessa oli varsin mukavaa. Hengasimme satunnaisissa paikoissa. Ja nuorisotila oli kiinni (ja sitten kiipesimme mäelle, ja Claus olisi halunnut kiivetä toisellekin...). Viihtyisää vaikkakin väsynyttä ja viileää.

Sitten ehkä vielä busseista. Niillähän on oikeastaan ihan mukava matkustaa, ainakin tuolla oli. Se olikin kyllä sellainen, joka ei pysähtynyt matkalla kertaakaan! Aika hämmentävää. Oma koloni (=penkkini) oli ihan mukava, ja nukuttuakin sai (vaikka häiriöksi olivatkin nauravat naiset, mutta kai sellaisia on junissakin?). Käsinojaa jäin kaipaamaan, mutta... sen puute oli lähinnä omaa syytäni. En nimittäin tajunnut kaivata sitä niin paljon että olisin etsinyt ennen kuin olimme lähes perillä.
Ja oli hienot turvavyöt ja kaikkea.

Olisi luettavana yksi kirja ja kirjoitettavana essee plus nanoa. Ja sitten perhekin haluaa että hengailen niiden kanssa, tai jotain.
Moimoi.