No niin. Tein sen. Valvoin puoli kuuteen ja ärsyttävän väsyneeksi, ja saavutin 50 000 sanaa. Sitten yritin saada unta, ja sitten löytää patterin mp3-soittimeeni. Löysin, mutta oli se suuren vaivan takana (on meillä muutama ladattava pieni, mutta ne eivät ikinä toimi). Ja sitten kuuntelin musiikkia, koska Me ei kuolla koskaan on luultavasti rauhoittavaa ja nukuttavaa (ja hei, minä pidän Olavi Uusivirrasta vaikka se ei ehkä katu-uskottavaa olekaan, ja kun jaksan menen katsomaan että saako sen uusinta (vain vuoden vanhaa) levyä halvalla Stockmannilta... okei joo, ihan mielenkiintoinen oletus, mutta kun minulla on sinne lahjakorttia). Huomasin, että Itkevä lintu tosiaan on aika hieno, noin äänellisesti. (Mikä minussa edes on vikana, kun kuulen jostain tylsästä mp3-muodosta pienestä soittimesta kaikki vivahteet paremmin kuin CD-levyiltä.) Ja sitten sain jopa nukutuksikin.
Heräsin puoli kahdeltatoista, pukeuduin ja lähdin kouluun. Yllättäen en ollut kovinkaan väsynyt. Koulun jälkeen kävin ostamassa inhottavan painavan säkillisen ruokaa ja tulin kotiin kirjoittamaan kirjeitä (jotka ovat yhä kesken. Hups... *poissa* Noin, nyt ne ovat valmiit, postimerkkejä vaille). Puhuin myös puhelimessa puoli tuntia ja ilmeisesti täytin saldoni viisikymmenprosenttisesti. Jännää.

Tänään tuli Lappu. Sellainen, jossa pyydetään apua tuhansille lapsi vangeille. Joo, ajatus on tärkein, ja niin, on hienoa että lähetellään tuollaisia työtä mainostavia lappusia että saavat katu- ja vankilapset ruokaa ja vaatteita. Mutta jotenkin olisi silti vakuuttavampaa, jos ne viitsisivät pitää yhdyssanoista huolta mainoksissaan! No, on siinä sentään rivinväli että ei se ihan noin tyhmältä näytä kuin tuossa öö lainauksessani (olisi tyhmää laittaa se lainausmerkkeihin, joten en sitten laita), mutta siltikin.
Lappu on myös kristillinen: siinä mainitaan Kristillinen mediatalo. Kääntöpuolen tositarinassa kerrotaan lopussa että nyt on tultu uskoon (itse asiassa on aika jännää, että siihen asti kirje onkin pelkkää kurjuutta, aika äkillinen käänne viimeiseen lauseeseen sanoisin).
Vaikka mikäs minä olen puhumaan.

Tänään istuin kaupungilla ehkä vähän kylmällä penkillä jolla hassua kyllä ei ollut lunta, ja yritin kuunnella musiikkia. Unohduin yhdestä bussista kun se oli täynnä enkä jaksanut kiiruhtaa, mutta ei se haitannut. Sitten haluan mennä ostamaan olkiotuksen Kirjatorilta ja kenties postittaa kirjeeni (auts, pitäisi vielä yksi kyllä kirjoittaa... anteeksi) ja etsiä mustaa villatakkia ja musiikkia ja sitten jotain muutakin ehkä. Ja aloittaa joululahjojen hankinnan! Ketkä kaikki tarvitsevat sellaisen (ja tänä jouluna ei sitten toivota mitään tarinoita... en osaa)?

Päähän ehkä vähän sattuu, ja se tuskin johtuu siitä etten ihan hirveästi ole nukkunut ja syönyt vielä vähemmän. En ehtinyt valokuvata yhtään, ja tekisi mieli lähteä kaupungille mutta en viitsi syistä a ja b. (Päähän sattuu ja Matti tulee jo kohta kotiin eikä hyvä olisi sentään mennä ristiin, kai.) Toisaalta muutamista syistä pitäisikin mennä (rautatieaseman postilaatikko tyhjennetään kai aika myöhään, vaikka en tiedä kuinka, ja joulukin on kohta joten ehh olkieläimelle on käyttöä...).
Toisaalta voisi tietysti tehdä kaikki huomiotta jäänet koulujutut.

Hittokun unohdin kaiken asiallisen mitä piti sanoa.