Ai niin ja, sain eilen aikaankin monenlaista. Ainakin perheeni varmaan pitää minua nyttemmin kummallisempana kuin ennen... miettivät varmaan, että olikohan ollenkaan hyvä asia päästää minua muuttamaan.
Aloitin kertomalla äidilleni bokomasta ja googlettelemalla sitä. Ensin näytin kuvan (joka ei vakuuttanut), sitten lueskelin sen hyvistä puolista: rentouttaa koko kehon, parantaa auraa, piristää, viihdyttää... hän ei vakuuttunut siltikään.
Seuraavaksi tanssin humppaavaa poroa, ja muistin selittää että näin tehdään joka miitissä, rautatieasemalla. Se taisi olla se kohta jossa äitini päätyi sanomaan siskolleni ettei tämä kyllä mene mihkään miittiin... no, siskoani se vain ilahduttaa.
Annoin äidilleni myös läpyskällisen diskardionistista propagandaa (paavikortin). Hän antoi minulle rahaa bussiin, ja se oli aika iiih.

Muistin tietysti myös kertoa, että miitit ovat alkoholittomia tilaisuuksille hauskalle yhdessäololle ja niissä voi tavata ystäviä sekä tutustua uusiin ihmisiin. Kuulemma kuulostin sosiaalitädiltä, ja kuulemma se ei ollut positiivista.

Annoin Vilmallekin paavikortin, joten sietää teidän olla ylpeitä. Tai jotain.

Silmälaseissani on uudet tyynyt. Tiedättekö te mitä ovat silmälasien tyynyt. Hih.
Ärsyttää! (Mutten kerro mikä.) Mutta voin kertoa että se tuntuu suunnilleen rintaan heitetyltä isolta kivelta eli ei kovin kivalta. (Ehkä se ei tosin ole pelkästään tämä ärsytys vaan kaikki muukin.)

Mutta ulkona sataa melkein-lunta.