"Hengitys on kaikkialla kotonaan", lukee seinässä yliopistolla. Olisin ottanut siitä valokuvan jos minulla olisi ollut kamera (mihin minä sen taas olen laittanut?), mutta en oikeastaan tarvitse sitä.

Hauskaa on, että tänään kaikki on ollut kovin siisteyttä. Juoksin linja-autoon ja kaaduin lumikinokseen ja kuski odotti minua ja minulla on vihreät vaatteet!
Kävin informaatiotutkimuksen tentissä. Vastasin ainakin kaikkiin kysymyksiin! (No joihinkin ruksin kohdan "tyhjä".)

Tervehtimisistä! On kiusallista, kun näkee ihmisen joka elehtii tervehtivästi, mutta ei voi tietää pitäisikö tuntea se. Sitten on epäkohteliasta jos pitäisi vastata eikä vastaa, ja hassua jos vastaa vaikka ei pitäisi. Joskus vastaan! Joskus ensimmäisinä yliopistopäivinäkin. Sillä tytöllä tosin on paljon samoja kursseja, ja se tervehtii minua nykyään.
Tervehtiminen muutenkin on aika jännää! Koska joillein ihmisille sitä sanoo hei eikä ole muuten tekemisissä (ja sitten on kivaa; illuusio siitä että tuntisi ihmisiä), ja joillekin sitä sanoo vain hei vaikka olisikin (ja se voisi olla kivempaakin, sillä niiden kanssa voisi puhua jostain! Toisaalta puhuttavaa vain on hankalaa keksiä, joten ehkä). Joillekin kai sanoo aina jotain muutakin.
Toisaalta joskus jonkun Miksun kanssa kaupungilla on jännä katsella, kun vastaa tulee hullusti tyttöjä jotka onnistuvat hyvin vahvasti näyttämään siltä kuin tuntisivat, vaikka eivät sano mitään.

Nyt pitää kuunnella Samuli Putron uutta musiikkia! ("Miksi rakastuin mieheen joka on huono sängyssä"! Ja ärsyttävää kun ihmiset nauravat sen päälle.) Ja illalla on mafia!